Tampereen vankileirillä kuoli yli 1 300 vankia. Suurimpana syynä kuolemiin oli riittämätön ravinto. Lisäksi vankileiriaikana teloitettiin yli 200 ihmistä. Kirja on kertomus Tampereen vankileirin vaiheista keväästä 1918 aina pakkotyölaitoksen lopettamiseen alkuvuodesta 1919. Tarinaan sisältyy paitsi synkkiä vaiheita, myös ymmärrystä ja humaania toimintaa vankeina olleita kohtaan.

Kirjan liitteenä on luettelot vankileirillä kuolleista, teloitetuista ja vartioston toimesta ammutuiksi tulleista sekä Tampereen leirin työsiirtoloissa menehtyneistä. Leiriltä vapautumisen jälkeen kuolleita on myös pyritty kartoittamaan, mutta heidän osaltaan on usein vaikea varmuudella todeta kuoleman yhteys vankileirillä oloon. Tampereen leirillä kuoli tauteihin myös muutamia vartijoita.